Maasto- ja alamäkiajo

Toisin kuin voisi luulla, on maastoajo itse asiassa kehittynyt alamäkiajosta eikä toisin päin. Lajien historia juontaa juurensa jo 70-luvulle, kun alettiin keksiä että cruisereilla voisi tulla vauhdilla mäkeä alas. Cruiseripyörissä oli vahva runko ja kuin alamäkiajoon suunniteltu olemus. Vielä kun pyöriin alettiin lisätä vaihteita, niin laji pääsi kehittymään lisää. 80-luvun alussa alkoi tuotekehittely olla sitä luokkaa, että voitiin puhua jo maastopyöristä, joissa oli paksut renkaat ja jäykät ja jousettomat rungot. Samaa rataa kun pyörät kehittyivät, kehittyivät myös radat nopeimmiksi ja teknisemmiksi. Pikku hiljaa laji alkoi levitä Yhdysvalloista myös Keski-Eurooppaan.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Alamäkiajoa kutsutaan nimellä deehoo, joka tulee englannin sanasta downhill. Alamäkiajossa tai -pyöräilyssä on ideana päästä merkattua rataa alas niin nopeasti kuin pystyy väistellen esteitä kuten kivikoita ja ajaen hyppyreitä ja mutkia ja pudotuksia. Se on kuin motocrossia mutta ilman moottoria ja alamäkeen. Nopeuden nousevat helposti yli sataan kilometriin tunnissa. Alkuaikojen pyörät olivat melkoisen jäykkiä ja rasittivat ajajaakin melkoisesti, mutta sitten pyörien runkojakin alettiin valmistaa alumiinista, jolloin niistä saatiin kevyempiä.

Laji on todella suosittua ja arvellaankin, että sillä on toiseksi eniten seuraajia maantieajon jälkeen. Mäkeen ei kannata todellakaan sonnustautua ilman asianmukaisia suojavarusteita ja kypärän lisäksi on hyvä olla myös ajolasit, niskasuoja, hartiasuoja, sääri- ja polvisuojat, käsineet ja pitkähihaiset ja -lahkeiset ajovarusteet. Suomessa alamäkiajoa pääsee ainakin kokeilemaan monissa hiihtokeskuksissa kesälajina.

Kuten todettu, tavallinen maastoajo on siis alamäkiajosta polveutunut. Siinä käytettävät pyörät eroavat hivenen alamäkiajojen pyöristä ollen mahdollisimman keveitä ja mahdollistavat useamman tunnin hikoilun satulassa tehden ajoasennon mahdollisimman mukavaksi. Kisoissa käytettävät radat saattavat olla pituudeltaan useita tunteja joten hyvä kestävyys on oltava ja ajokyvyt hallussa. Matkaan lähdetään samanaikaisesti eikä ulkopuolinen apu ole sallittua. Maastopyöräilystä usein näkee käytettävän pelkkää lyhennystä XC, joka tulee sanoista cross-country cycling.

Maastoajossa käytettävät varusteet myös eroavat alamäkiajon varusteista. Kuten todettu jo, käytettävä pyörä on paljon kevyempi, mutta myös muut varusteet puuttuvat. Kypärä nyt on toki kaikessa pyöräilyssä mutta suojalaseja eikä niska/hartiasuojia ei tarvita. Kisaajat myös aika usein nähdään shortseissa ja t-paidoissa.